Juttuja

- Söin eilen aamupalaksi pekonia, jota oli maustettu vaahterasiirapilla. Olen myös syönyt vaahterasiirapista valmistettua salaatinkastiketta, joka oli itse asiassa melko hyvää, se tuo jännän makean vivahteen!

- Know your bagel: Montréalin oma bagel on erilainen verrattuna New Yorkin vastaavaan. Paikallinen paakeli on tiiviimpää taikinaa mutta itse rinkula on paljon ohuempi Amerikan serkkuunsa nähden ja päällä on joko seesamin- tai unikonsiemeniä. Parhaimmillaan bagel on, kun väliin heitetään Philadelphia-tuorejuustoa!

 

 

 



- Kävin kirjakaupassa ottamassa kopioita passistani ja työluvastani, kun myyjä kiinnitti huomiota passini kansissa komeileviin painokuvioituihin lumihiutaleisiin: "Oh my God! This is cool! Your passport is so high tech!" No näinpä. 

 

- Täällä saa useassa paikassa ravintoloihin viedä omat alkoholijuomat mukanaan. Ei siis tarvitse maksaa ryöstöhintaa ravintolan viinistä, jos kaupasta löytää mieluisaa juotavaa.

 

- Liikennesäännöt ovat outoja ja voisinpa sanoa että "montrealers" ovat jopa hullumpaa autoilukansaa kuin italialaiset. Kaasujalka siis painaa hyvinkin paljon ja kaistaviivat (jos niitä ylipäätään on) ovat ainoastaan suositus, punaisista valoista puhumattakaan. Montréalin saaren ulkopuolella (kuten käytännössä koko Quebecin provinssissa) risteyksestä oikealle kääntyvä auto saa ajaa punaisia päin, jos käännyttävällä tiellä ei ole ketään muuta edessä. Montréalin saarella tällaisesta teosta kuitenkin poliisi sakottaa ankarasti.

 

- Quebec on ranskankielinen provinssi, mutta miksi täällä Stop-kyltit sanovat 'Arrêt', kun vastaavasti Ranskassa nämä kyltit ovat ihan normaaleja Stop-kylttejä? Ja mitäs sanotte seuraavasta?

 

Liikennesääntöjen mukaan ensimmäisenä paikalle tullut saa lähteä liikkeelle ensimmäisenä. Mutta entäs jos tulee kolari? "Mä olin tässä ensin!" Millä se todistetaan, kun oikealta tulevalla ei ole etuajo-oikeutta?

 

 

 

 





 

Lenkillä

 

Aamupalapöydästä katselin tätä lenkille kinuavaa herraa

Ei muuta kun paikannus puhelimeen ja seikkailemaan

Sammy <3

 

Täällä kaikki kadut näyttää ihan samalta!

Pitkän lenkin jälkeen väsynyt ja onnellinen labraduudeli

Kävimme tänään Sammyn kanssa tutkimassa uutta naapurustoa. Ajattelin, että se on paras tapa saada nämä kadut ja tiet painettua mieleen.

 

Täällä ei juurikaan ole pyöräteitä, mutta autoilijat ovat tottuneet kävelijöihin eli ongelmia ei synny. Minusta tuntuu kyllä oudolta kävellä autotiellä, vaikka tiet ovatkin ihan toista luokkaa kuin Suomessa eli paljon paljon leveämmät. Autoista puheen ollen, kävimme tänään myös ajamassa perheen autot läpi, minä siis ajoin ja olihan se outoa ajaa automaattivaihteisilla peleillä. Mutta nyt ainakin tarvittaessa osaan lähteä lapsia kuskaamaan. Kävin myös apteekissa ostamassa shampoot, hoitoaineet, hiuslakat, hammastahnat sun muut tarvikkeet, joita otin alun perin mukaan vain pienet matkapakkaukset. No nyt on shampoota varmaan 5 litraa, kun pienempiä pakkauksia ei yksinkertaisesti ollut ja tuolla hiuslakkapullollakin olisi varmasti pärjännyt koko 80-luvun villeimmät tupeerausvuodet.

 

Tänään paistoi aurinko pitkästä aikaa monen sadepäivän jälkeen! Ensi viikosta pitäisi tulla lämpimämpi ja kuivempi, toivotaan näin!

 

 

 

 

Downtown

Eilen ensimmäistä kertaa downtownissa! Olin itävaltalaisen aupparitytön kanssa ja myöhemmin myös italialainen liittyi seuraan. Kuvat on tosi kämäisiä, mutta jotenkin sitä vaan sokaistui kaikista taloista ja tuli kuvattua tosi vähän, kun oli kiire vaan katsella ympärilleen. Pientä käsitystä kuitenkin miltä kaupungilla näyttää. Montréal on tosi eurooppalainen kaupunki arkkitehtuurityyliltään, täysin erilainen kuin muut kanadalaiset suurkaupungit, esim. Toronto.

Asioita, joita olen huomannut:
- kanadalaisissa autoissa ei ole rekisterikilpiä edessä.
- kanadalaiset ovat todella ystävällisiä; matkustin eilen ensimmäistä kertaa bussilla enkä osannut käyttää bussissa olevaa lippumasiinaa (joo, se on siinä heti kuskin vieressä kun astutaan sitään bussiin. Laitteeseen siis laitetaan 3 dollaria ja se sylkee samantien lipun), en tiennyt mihin koloon ne kolikot tulee tunkea ja kaiken lisäksi mulla meni eurot ja dollarit sekaisin lompakossa ja jouduin paniikkiin ja pyytelin kovasti anteeksi takana seisovilta ihmisiltä ja kuljettajalta, mutta yllättäen keneltäkään ei tullut yhtään pahaa sanaa, vaan kaikki hokivat "Don't worry! Take your time! It's alright!". Voin vaan kuvitella minkälaisen vastaanoton tuollainen toilailu olisi saanut Suomessa: "VOI JUMALAUTA KYLLÄ ON TAAS KUN MAALAISET TULEE TÄNNE EIKÄ OSAA EDES TOT KONETTA KÄYTTÄÄ, MULLA ON SAIRAS KIIRE VOI HUOH OIKEESTI OISIT KATTONU NE RAHAT VALMIIKS URPO!!!11" Toinen tapaus sattui kun takaisin tullessa minun piti jäädä bussista pois. En ollut 100% varma oikeasta pysäkistä, joten kysyin seuraavan pysäkin nimeä eräältä mukavan näköiseltä naiselta, joka oli juuri nousemassa kyydistä. Tämä nainenkaan ei valitettavasti tiennyt, sillä ei liikkunut kyseisellä alueella usein ja pahoitteli kovasti. Jostain syystä apua alkoikin tulla yhtäkkiä joka suunnalta ja ihmiset huutelivat ja opastivat minua jäämään seuraavalla pois ja sitten kävelemään sinne ja tänne. Kaikki ilmeisesti salakuuntelivat, vaikka yritin kysyä tältä ensimmäiseltä naiselta neuvoa mahdollisimman hiljaa. Auttamisenhalu oli aito ja vuolaasti kiittelin kaikkia ja poistuin bussista (aplodien saattelemana. Okei en sentään).
- kanukit kulkee t-paidassa ja shortseissa, vaikka ulkona sataisi vettä (niin kuin tänään) ja olisi 20 astetta lämmintä.
- Eh! Eh! Eh! kaikuu joka paikassa. Niin kanadalaista.

Tänään on sunnuntai ja huomenna on tarkoitus aloittaa "oikeat" työt.

Täällä ollaan

Heräsin juuri toiseen kokonaiseen päivään Montréalissa. Unirytmi alkaa toivottavasti pikkuhiljaa kääntyä normaalimmaksi ja pääsen eroon jatkuvasta väsymyksestä. Se kamala väsymyksen paino harteilla on ihan järkyttävän hankalaa yrittää tehdä yhtään mitään, kun tuntuu että pää ei yksinkertaisesti pelitä. Etkä nukkumaankaan voi mennä kesken päivän, jos haluat unirytmiä saada käännetyksi. Sitten sitä vaan sinnittelee neljän kahvikupin voimalla loppupäivän vaikka nukkumaan tekisi mieli mennä jo klo 16 paikallista aikaa (klo 23 Suomen aikaa). Eilen onnistuin pysymään hereillä puoleen yöhön saakka! Olin ihan superhämmästynyt, eikä loppujen lopuksi väsyttänyt enää niin mahdottomasti, vaikka olinkin taas ollut hereillä liki 20 tuntia putkeen. Jaettiin Niinan kanssa pullo viiniä ja keskusteltiin pitkään iltaan.


Matkalla lentokentälle aamun sarastaessa

Torstaiaamuna oli aikainen herätys jo aamuneljän aikoihin. Matka lentokentälle oli ihan hirvittävä ja tuntui menevän aivan liian nopeasti ja lähtöpaniikissa olisi tehnyt mieli vaan kääntyä takaisin. Tahdonvoimalla sain itseni turvatarkastuksen läpi ja koneeseen kohti Frankfurtia. Lento meni kaiken kaikkiaan oikein hyvin pientä turbulenssia lukuun ottamatta. Sain jopa nukuttua puolisen tuntia. Frankfurtissa minua odottikin sitten koneenvaihto ja jouduin vaihtamaan terminaalia passintarkastuksen lisäksi. Yhteensä jouduin kentällä kolmeen kertaan näyttämään passini ja lentolippuni, työlupaani vilautin ainoastaan kerran, kun virkailija kysyi matkani syytä ja kestoa (olisittepa nähneet sen ilmeen, kun heitin "I'm going to stay there for one year."). Ihan uskomaton tentti jo Saksan päässä! Kauhun sekaisin tuntein odotin tässä vaiheessa minua perillä Kanadassa odottavaa syyniä.

Lennolle sain vieruskaverikseni kanadanranskalaisen vanhemman miehen, jonka kanssa meillä ei yhteistä kieltä luonnollisestikaan löytynyt. Matkustimme molemmat juurikaan välittämättä toistemme tekemisistä. Itse yritin nukkua, mutta koska uni ei millään tullut silmään, tyydyin ainoastaan torkkumaan ja lopulta katselin leffoja ja tv-sarjoja. Luin myös Helsinki-Vantaan kentältä ostamaani Tuomas Kyrön kirjaa ja tein sudokuja. Katsoimme tämän vieressä istuneen miehen kanssa elokuvia samaan aikaan, minulla pyöri Mamma mia! ja hänellä joku raaka ja verinen sotaelokuva. Huomasin silmäkulmastani, kuinka minun elokuva kiinnosti häntä koko ajan vaan enemmän ja enemmän ja lopulta katsoimmekin sitä yhdessä :-D Harmi ettei elokuvan puhe ja musiikki kuului vain minun kuulokkeisiini, mutta ei se näyttänyt häntä häiritsevän. Lopulta sain häneltä apua maahantulokaavakkeen täyttämisessä (onkohan tuo se oikea sana kyseiselle paperille?), kun pari asiaa ei millään meinannut minulle aueta. On se kumma, miten tuollaiset jutut ratkeaa ihan ilman yhteistä kieltäkin, onneksi rohkaistuin kysymään, sillä hän oli todella ystävällinen ja auttoi mielellään. Lainasin hänelle vielä omaa kuulakärkikynääni eli vastapalvelus oli täytetty samantien.
Ruokapuoli oli lennolla enemmän kuin kunnossa! Ei kyllä tullut nälkä missään vaiheeessa.  Meille tarjoiltiin lounas n. tunti koneen noustua ilmaan, saimme valita kahdesta ateriavaihtoehdosta ja itse valitsin pastaa mausteisessa arrabiata-juustogratiinissa. Lisäksi ateriaan kuului sämpylä, salaatti, vesipullo ja tosi suklainen brownie. Juomatarjoilu pyöri koneen käytävillä lähes koko ajan. Saimme matkan aikana myös suolakeksejä ja naposteltavaa sekä loppumatkasta vielä tulikuumat tomaatti-sipuli-mozzarella-sandwichit. Täytyy sanoa, että olin laskeutuessa ihan tukossa kaikesta mättämästäni hiilaripitoisesta ruoasta.



Siellä se on! Vihdoin perillä!

Lähestyessämme Montréalin kenttää jouduimme pyörimään ilmassa liki 20 minuuttia lentokentän ruuhkan takia. Ja kun sanon pyörimään, niin nimenomaan tarkoitan pyörimistä. Kapteeni väänsi rattia oikealle ja siinä sitä sitten mentiin kylki edellä ympäri ja ympäri ja jossain vaiheessa se alkoi todenteolla tuntua päässä! Tuli samanlainen epämiellyttävä olo kun Tykkimäen Suihkiossa, ehkä se on saanut inspiraatiota juuri näistä lentokoneiden pyörimisistä.
Lentokentällä jouduimme menemään jälleen passintarkastukseen ja luovuttamaan maahantulokaavakkeet. Samalla kuulin jo tutut kysymykset "Miksi olet täällä? Kauan aiot viipyä? Mitä aiot tehdä? Kenen luona olet? Milloin lennät kotiin? Onko sinulla laukussasi tavaroita, jotka ovat arvoltaan yli 60 dollarin arvoisia?" Aivan naurettavaa, onneksi vastaukset tulivat jo liukuhihnalta. Ensimmäisen kuulustelun jälkeen minut ohjattiin maahanmuutto-osastolle, jossa oli lisäkseni ainoastaan yksi poika. Kova tunku maahan ilmeisesti... Pääsin heti tiskille, jossa kuulustelu alkoi alusta uudelleen, oli kuin rikkinäistä kasettia olisi kuunnellut. Virkailija oli onneksi hyvin huumorintajuinen herra ja toivotti vaan kovasti onnea kolmen lapsen kaitsemisessa. Työlupa oli taskussa ja olin valmis hakemaan matkatavarani liukuhihnalta ja lähtemään. Kysyin virkailijalta lähtiessäni vielä "Can I just go? Like seriously just go? No more questions?" ja hän naureskellen toivotti minulle mahtavaa matkaa ja "Get out of here!" :-D

 

 

Saatuani matkatavarat suuntasin heti ulos (tässä välissä tarkistettiin muuten passit, lentoliput ja maahantulokaavakkeet vielä kerran...) ja minua olikin jo vastaanottokomitea matkassa. Oli ihanaa nähdä ihmiset, joita oli odottanut näkevänsä jo pidemmän aikaa. Ajoimme suoraan kotiin ja keitimme minulle vahvaa kahvia, jotta pysyisin hereillä. Loppuilta meni rennosti uusiin ihmisiin ja uuteen kotiin tutustuessa.

Eilinen päivä oli myös hyvin rento, yritin nukkua aamulla mahdollisimman pitkään. Annoin tuliaiset Suomesta ja ne olivat ihan huippumenestys! Kaikki olivat onnellisia ja Risto Räppääjää katsoimmekin eilen päiväunien jälkeen. Kävimme myös ruokakaupassa, mikä oli minulle melkoinen elämys. Kaupassa oli nimittäin keskellä vihannesosastoa flyygeli. Kyllä, flyygeli. Kuulemma silloin tällöin pianisti tulee soittamaan ja tekemään asiakkaiden ostokokemuksesta miellyttävän. Selvä homma.

Nyt kello on liki 9 aamulla ja minulla ei kummempia suunnitelmia ole tälle päivälle, mutta aion ehdottomasti jatkaa matkalaukun purkamista. Se on ollut nyt ihan ylivoimaista puuhaa enkä yksinkertaisesti ole jaksanut edes aloittaa. Olen vaan kaivanut tarvitsemiani vaatteita sitä mukaa, mutta ensi viikoksi haluan matkalaukun ja rinkan tyhjiksi ja pois täältä huoneesta.
Täällä Montréalissa on yksi italialainen au pair joka on saapunut alkuvuodesta, sekä yksi itävaltalainen tyttö, joka saapui päivää ennen minua. Aion tänään mahdollisesti mennä downtowniin ihmettelemään maailman menoa, toivottavasti saan jomman kumman tytön mukaani.

À bientôt!

Tomorrow is the day

 

 

 

 

Vähän jo jännittää.