My day

Joku siellä saattaa miettiä, että mitä minä täällä oikeastaan päivät pitkät teen ja mistä asioista minun normaali arkipäiväni koostuu. Työaikani on 45 tuntia viikossa eli 9 tuntia päivässä. Työskentelen tavallisesti ainoastaan maanantaista perjantaihin, tarvittaessa myös viikonloppuisin, mutta näistä extratöistä sovitaan aina erikseen. Päivittäinen työaikani on 8.30-17.30, ellei toisin ole tarvetta. Joskus vanhemmat joutuvat lähtemään aikaisemmin ja silloin saatan aloittaa jo vaikka 7.30 ja lopetan vastaavasti 16.30.

Herätyskello minulla soi normaalisti puoli tuntia ennen työajan alkamista. Tämä au pairina oleminen on tavallaan vähän kummallista, kun asuu omalla työpaikallaan. Siinä on tottakai hyvät ja huonot puolensa. Kellon soidessa heräilen hetken, katson puhelimesta uusimmat uutiset ja kerään voimia uuteen päivään. Nousen ylös, puen päälle ja menen yleensä suoraan yläkertaan, eli "töihin". Tässä työssä on se hyvä puoli, että ei tarvitse laittautua juuri lainkaan ja on aivan sama, missä vaatteissa hengailee. 8.30 maissa vanhemmat lähtevät normaalisti töihin ja joskus toinen on jo lähtenytkin. Saan mahdolliset ohjeet tulevaa päivää varten ja keitän Nathanille puuroa. Me pidetään Nathanille päiväkirjaa, johon laitetaan ylös kaikki syömiset ja nukkumiset. Näin on helppo seurata pojan päivärytmiä ja saadaan pidettyä ruokavalio mahdollisimman monipuolisena. Päiväkirjasta näen, mihin aikaan Nate on aamulla herännyt, ja osaan tarvittaessa ennakoida päivän ensimmäisten päiväunien ajoittamista. Hän herää normaalisti n. klo 6, jolloin saa maitoa ja ensimmäisen aamupalansa n. klo 7 aikoihin. Minä tarjoilen sitten puuron n. klo 8.30-8.45. Aamupuuron jälkeen leikimme hetken yhdessä ja minä hörpin kahvia, jotta saan aivot käyntiin. Samalla täytän tiskikonetta ja siistin keittiötä hieman. Kun Nathan alkaa osoittaa väsymisen merkkejä, nappaan hänet syliin, tarkistamme vaipan ja mennään yläkertaan ensimmäisille päiväunille. Hän nukahtaa yleensä melko nopeasti, joskus hymisee ja meuhkaa itsekseen vartin verran. Käyn kuuntelemassa oven takana, jotta osaan laittaa päiväkirjaan nukahtamisajan ylös. Normaalisti uni tulee viimeistään klo 9.15.

Nathanin ensimmäisten päikkäreiden aikana yritän saada tehtyä mahdollisimman paljon kotitöitä, sillä koen olevani skarpimpi tähän aikaan verrattuna iltapäiväpäikkäreihin. Kaikki lapset nukkuvat yläkerrassa, joten saatuani Nathanin omaan sänkyynsä kierrän petaamassa isompien lasten sängyt ja kerään heidän likapyykkikoreistaan päivän pyykkiä. Samalla siistin huoneita ja järjestelen aamulla hujan hajan lentäneitä tavaroita. Pyykkien kanssa palaan takaisin alakertaan ja laitan pesukoneen pyörimään. Tässä vaiheessa yleensä syön itse aamupalaa. Tykkään syödä rauhassa ja siksi odotan, että Nathan on unten mailla, vaikka voisin tottakai syödä samaan aikaan hänen kanssaan.



Karpalomuroja aamiaiseksi

 

Aamupalaa syödessä surffailen kännykällä ja nautin hiljaisuudesta. Syötyäni laitan normaalisti astianpesukoneen päälle ja jätän keittiön siistiin kuntoon. Joskus valmistelen Nathanille välipalaa ja joskus imuroin alakerran tai järjestän olohuoneen siistiksi. Jos minulle jää aikaa, niin käytän sen itseni ehostamiseen. Pesen hampaat, puen päälle jotain järkevämpää, laitan hiukset ja meikkaan hieman. Käyn säännöllisesti portaiden alapäässä kuuntelemassa, josko pieni mies alkaisi herätä päiväuniltaan. Hän nukkuu normaalisti tunnista kahteen. Kun yläkerrasta alkaa kuulua hykertelyä ja hymähtelyä, menen hakemaan hänet alakertaan vaipan vaihtoa varten. Samalla valitsemme yhdessä päivän vaatteet, sillä ensimmäiset päikkärit Nate nukkuu tavallisesti vielä pyjamassa. Päivästä riippuen Nathan on joko hyvällä tai huonolla tuulella päikkäreiden jälkeen, yleensä hän on onneksi iloinen ja nauraa minun saapuessa huoneeseen. Vaippojen vaihto tuottaa tässä vaiheessa joskus päänvaivaa, kun Nate ei millään jaksaisi keskittyä ja olla paikallaan. Hän on melko temperamenttinen ja pahoittaa mielensä hyvin herkästi ja jos asiat ei mene niin kuin hän toivoisi, niin sen kyllä kaikki huomaa (ja kuulee). Huonona päivänä laitan yleensä telkkarin auki, jotta hän pysyisi paikallaan edes sen 30 sekuntia. Kun vaippa on vaihdettu, niin vietämme hetken katsellen ikkunasta ulos tai harjoitellen kävelemistä. Seuraavaksi tarjoilen välipalaa, joka on päivästä riippuen jotain seuraavista: hedelmää, jogurttia, maapähkinävoileipää tai muroja. Lisäksi annan hänelle maitoa kupista. Välipalan jälkeen lähdemme ulkoilemaan joko kahdestaan tai Sammyn kanssa.

 

Tänään olimme aamupäivällä puistossa

 

Ulkoilun jälkeen palaamme nälkäisinä takaisin kotiin. Laitan Nathanin leikit käyntiin, ojennan hänelle kirjoja tai muuta, jotta saan valmisteltua lounaan ennen nälkäkiukun tuloa. Nathan on kova poika syömään ja ruokaa täytyy olla tarjolla reippaasti.

 

Tänään söimme lounaaksi jämät eilisestä kana-riisi-vihannesmössöstä ja kokeilimme ensimmäistä kertaa pestopastaa. Tämä osoittautui ihan uskomattomaksi menestykseksi ja Nathan suorastaan huusi lisää pastanpaloja eteensä. Jälkiruoaksi pilkoin hänelle kirsikoita.

 

Lounasta syömme klo 12-12.30 välillä. Ruokailun jälkeen leikimme taas hetken tai jos Nathan näyttää viihtyvän omissa leikeissään, niin siivoilen keittiötä lounaskaaoksen jäljiltä tai otan pyykit pois kuivausrummusta, jonne ne yleensä olen ehtinyt ennen aamupäivän ulkoilua siirtää. Iltapäiväpäikkäreille Nathan menee n. klo 13 maissa. Iltapäivisin hän nukkuu yleensä pidempään kuin aamulla, normaalisti reilut pari tuntia. Tässä vaiheessa syön itse lounasta, joko eilispäivän jämiä tai valmistan itselleni jotain muuta. Tavallisesti jääkaapista löytyy edellispäivän ruokaa vielä ainakin yhdeksi ruokailukerraksi. Syötyäni nappaan pyykkikorin pyykkeineen mukaani ja siirryn olohuoneen sohvalle viikkaamaan kuivausrummusta tulleita lasten puhtaita pyykkejä.

 

Täysi kori puhtaita vaatteita odottamassa kaappeihin viemistä



Koska en halua herättää Nathania, niin jätän vaatekorin odottamaan rappusten alapäähän ja vien sen mennessäni yläkertaan jossain vaiheessa päivää, kun Nathan on herännyt. Tässä vaiheessa minulla on aikaa hengähtää hetki itsekseni tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi pesen lattioita. Pesen ne normaalisti 1-2 kertaa viikossa tahrojen määrästä riippuen.

 

 

Klo 14.46 minun on haettava Nella bussipysäkiltä, jonne koulubussi hänet jättää. Pysäkillä on ehdottomasti oltava paikalla, sillä bussi ei päästä lapsia ulos autosta, jos joku omainen ei heitä ole vastassa. Pysäkille on matkaa alle 100 metriä, eli pitkästä matkasta ei tosiaan ole kyse. Normaalisti Nathan on vielä päiväunilla tähän aikaan ja syömme kotiin päästyämme Nellan kanssa välipalaa ja hän joko katselee televisiota tai lähtee pihalle leikkimään kavereiden kanssa. Edelleen käyn kuuntelemassa portaiden alapäässä, josko yläkerrassa heräiltäisiin pikkuhiljaa. Kirjaan ylös päiväkirjaan ruokailujen aikatauluja ja aterioita, joskus mittaan Nathanin maidon jo valmiiksi mikroon lämmitettäväksi, jos aavistelen hänen pian heräävän. Nathan herää yleensä viimeistään 15.30 uniltaan ja tavallisesti tässä vaiheessa perheen äiti tulee kotiin keskimmäisen lapsen kanssa. Touhuan lasten kanssa ja pidän silmällä Nathania, samalla kun äiti saa hengähtää ja alkaa valmistella päivällistä. Syömme päivällistä tavallisesti klo 17-18 välillä. Nathanin päivällinen ajoittuu klo 17 kieppeille. Tämän jälkeen hän vielä leikkii hetken tai menee vaihtoehtoisesti kylpyyn. Itse lopettelen hommiani puoli kuuden maissa, toki autan vielä keittiön siistimisessä ruokailun päätteeksi. Olen yleensä niin poikki päivän touhuista, että haluan hetkeksi huoneeseeni makoilemaan ja rentoutumaan. Loppuilta menee aina omalla painollaan, mutta viimeistään klo 21 olen jo yöpuulla ja valmiina menemään nukkumaan. Usein kuitenkin käy niin kuin nytkin, eli olen vielä puolen yön maissa hereillä koneella.

Tällä kertaa kovin tekstipainotteinen postaus. Toivottavasti saatte jotain käsitystä siitä, minkälaista minun arki täällä lasten parissa on.

Les Tam-tams du Mont Royal

http://www.mtlblog.com/

Montréalin parhaimpia puolia on ehdottomasti jatkuva ja kattava kulttuuri- ja tapahtumatarjonta! Joka päivälle riittää nähtävää ja koettavaa. Yksi kuuluisimpia tapahtumia täällä on joka kesäsunnuntaisin järjestettävä (tai oikeastaan jo kevätsunnuntaisin, riippuu sääolosuhteista) Les Tam-tams du Mont Royal. Tapahtuma ei ole oikeastaan edes mikään varsinainen tapahtuma, vaan on verrattavissa Ullanlinnanmäen vappuhäppeninkiin - kaikki paikalliset tietävät mistä on kyse ja osaavat mennä paikalle. Tam-tamin tarkoituksena on siis yksinkertaisesti Mount Royal -puistossa istuskelu, piknik-eväiden syöminen, alkoholin (hienostunut) nauttiminen, yhdessäolo ja ihmisiin tutustuminen sekä päällimmäisenä musisointi. Tam-tam on saanut nimensä alun perin nimenomaan rumpujen pitämän äänen mukaan. Sunnuntaiaamupäivänä paikalle alkaa valua porukkaa tasaisena massana, ihmiset pelaavat jalkapalloa tai muita seurapelejä, muusikot esittelevät taitojaan, katukauppiaat myyvät virvokkeita. Tunnelma on rento! Joskus jopa niin rento, että ilmassa saattaa tuoksahtaa mieto kannabiksen haju. Huumausaineet ovat Kanadassa rikos mutta Tam-tamissa tällaista touhua katsotaan tiettyyn pisteeseen asti läpi sormien, kuten myös julkista alkoholinkäyttöä.

Mount Royal -puisto on muuten päässyt tänä vuonna maailman parhaimpien puistojen TOP25-listalle. Sijoitus on vain 23., joka ei montrealilaisten mielestä tietenkään ole lähellekään tarpeeksi hyvä.

 

 

Menin ensimmäistä kertaa Tam-tamiin viime viikon sunnuntaina italialaisen Benedettan kanssa. Hänen kauttaan tutustuin kolumbialaiseen Karoliin, joka esitteli meidät meksikolaisille Jaylle ja Oscarille, australialaiselle Hannalle sekä kahdelle ranskalaiselle turistille, joiden nimiä en tähän hätään enää saa mieleeni. Oli tosi kivaa tavata uusia ihmisiä ja viettää rentoa aurinkoista sunnuntaita. Meksikolaiset olivat tuoneet omat kitarat ja laatikkorummut mukanaan ja pääsimme kaikki musisoimaan yhdessä. Tam-tamissa on se kiva puoli, että kaikki voivat vapaasti hoilotella mitä tahansa ja joskus viereinen kaveriporukka saattaa yhtyä lauluun tai ihmiset tulevat ihan vaan kuuntelemaan ja tutustumaan.

 

http://www.chrishenschel.com/2013/05/tam-tams-montreal/
 

http://livefastmag.com/2011/08/la-belle-province/
 

Ihmisiä on aurinkoisena sunnuntaina paikalla uskomattomia määriä. Puolen päivän maissa puisto täyttyy ja iltaa vietetään auringonlaskuun asti. Aivan Mount Royalin puiston vieressä on toinen pienempi Parc Jeanne-Mance -niminen puisto, josta löytyy jalkapallokenttiä, viheralueita ja amerikkalaisen jalkapallon peluuseen tarkoitettu kenttä, eli jos pelkkä istuskelu kyllästyttää, voi siirtyä hetkeksi seuraamaan (tai miksei jopa pelaamaan) urheilua. 

 

Kanadalaiset

 

 

Olen viettänyt Kanadassa melkein kolme viikkoa ja voin jo nyt sanoa, että kanadalaiset ovat ylivoimaisesti ystävällisintä porukkaa, johon olen koskaan törmännyt. He ovat uskomattoman kilttejä, avoimia, viimeiseen asti avuliaita ja vieraanvaraisia. He ovat liikenteessä rennolla asenteella ja koskaan ei ole niin kiire, etteikö muita ehtisi auttaa. Totta kai poikkeuksiakin varmasti löytyy, kuten kaikista ihmisryhmistä, mutta tämä on yleiskäsitykseni kanadalaisista. 

 

 

Usein vitsaillaan kanadalaisten matalasta kynnyksestä viljellä anteeksipyyntöjä, eikä se mielestäni ole mitenkään liioiteltua. "Sorry!"-huudahdukset kaikuvat missä tahansa liikutkin ja kanadalainen pyytää kyllä anteeksi ihan varmuuden vuoksikin, vaikkei mitään olisi tapahtunutkaan. 



 

 

"Have a good one eh!" kuuluu lähes joka kerta kaupan kassalla tai missä tahansa vastaavassa tilanteessa. Ellei myyjä sitten ole québécoise, niin kuin lähes 70% Montréalin asukkaista, ja toivota "Bonne journée!" Joka tapauksessa, Suomessa saa vaan unelmoida vastaavasta palvelusta. 

 

Kanadalaiset ovat rentoja ja mukavuudenhaluisia, kaikki sujuu kyllä omalla painollaan, eikä asioilla oikeastaan ole niin kovin kiire. Pääasia että kaikki toimii ja jokaisella on mukavaa. Ja täällä kaikki kyllä toimii. Bussiaikataulutkin pitävät minuutilleen paikkansa ja tätä ihmettelen edelleenkin! Helsingissä bussipysäkille saa mennä seisomaan varttia aikaisemmin ihan vaan varmuuden vuoksi, sillä bussiaikataulu on HSL:n sivujenkin mukaan ainoastaan "suuntaa antava". Joskus olen seisonut pysäkillä 45 minuuttia odottamassa seutubussia Espoosta Helsinkiin. Täällä bussien aikataulut kyllä pitävät ja eilen jopa odottelimme pysäkillä oikeaa kellonlyömää, jotta emme vain olisi edenneet suunniteltua nopeammin seuraavalle pysäkille. Suomessa kuskeilla on niin kova kiire tauolle, että painetaan pysäkiltä toiselle mahdollisimman nopeasti, vaikka oltaisiin 20 minuuttia aikataulua edellä. 

 

 

 

 

Huumorikuviahan nämä ovat, mutta ihan totta - täältä löytyy roskapönttöjä joka kulmalta ja lajittelu on kova juttu, roskisten kyljissä siis lukee mitä tavaraa saa mihinkin laittaa. Ja kanadalaiset kyllä noudattavat tätä orjallisesti. Tämä lajitteluroskis on nykyaikaa myös Suomessa ainakin isoissa kauppakeskuksissa, mutta en usko ihmisten osoittavan juurikaan kiinnostusta lajittelua kohtaan. 

 

 

 

Halusin tehdä tämän postauksen, sillä kanadalaisten yltiömäinen ystävällisyys ja sydämellisyys on painunut syvälle mieleen jo näinkin lyhyen ajan sisällä!

Ottawa

Olimme pari viikkoa sitten kahden italialaisen aupairin kanssa päiväretkellä Ottawassa. Lähdimme ajamaan vuokratulla Fiat 500:lla (italialaiset...) aikaisin lauantaiaamuna, jotta meillä olisi mahdollisimman paljon aikaa tuhlattavaksi kaupungilla kiertelyyn. Päivä oli superkuuma ja erityisesti kaupungissa sen tunsi kovasti, kun rakennusten väliin ei tuuli juurikaan osunut.

Ottawa on siis Kanadan pääkaupunki ja asukkaita metropolialueella on vähän päälle miljoona. Kyseessä on melko pieni ja tiivis paketti jonka ehtii hyvin nähdä 1-2 päivän aikana. Toki lähistöllä on kaikkea muuta mahtavaa nähtäväksi, jos Ottawaan haluaa majoittua pidemmäksi aikaa.

 

Minusta ei ole kuvia näkynyt. Tässä siis todiste, että ihan oikeasti olen täällä.

 

Lähdimme kiertelemään kaupunkia vailla minkäänlaista tietoa nähtävyyksistä ja törmäsimme melko pian Parliament Hillin upeisiin rakennuksiin. Päätimme mennä lähemmäs ja pääsimme katsomaan mielettömiä maisemia Peace Towerin huipulta!

 

Mitä tämä on? Tulta vedessä?

Rakennus oli sisältä upean mustavalkoinen

"Nyt äkkiä se kuva ennen kun vartija tulee!"

 

Peace Towerin jälkeen suuntasimme takaisin kaupunkiin katselemaan paikkoja. Lämpötila kohosi tässä vaiheessa jo melkein 30 asteeseen ja kiertelimme etsimässä kevyempää vaatetusta (aamulla oli tosi viileä ja mulla oli matkassa myös paksu neuletakki ja huivi...).

Mahtoi olla kuuma...

Siellä ne makaroonit menee

Canadian pride

Korkeiden rakennusten takaa löytyi myös ns. normaalia asuinaluetta

Okei... Joku ylijäämätaideteos

 

Auringon laskiessa käveltiin takaisin autolle ja lähdettiin ajamaan takaisin Montréaliin

Ottawa oli tosi mielenkiintoinen ja kaunis kaupunki, jonne toivon pääseväni pian uudestaan. Matka Montréalista ei ole järin pitkä, n. 2 tuntia ja sen ajaa hyvin moottoritietä pitkin. Ilmaista parkkitilaa on jonkun verran katujen varsilla, eli autoa ei tarvitse jättää mihinkään mielettömän kauas. Suosittelen kaikille Kanadaan eksyville!