Ehxploring Canada: marraskuuta 2014

Pitkästä aikaa täällä kirjoittamassa. Huomenna tulee kolme kuukautta täyteen tällä puolen maapalloa ja tuntuu, että aika on oikein lentänyt silmissä. En voi millään uskoa, että lähdin Suomesta melkein 100 päivää sitten. Hyvässä seurassa aika rientää, niin kai se sanonta menee? Ja tottakai aluksi kaikki oli uutta ja jännää, niin aika tuntui senkin takia menevän tosi paljon nopeammin.

Miltä nyt sitten tuntuu olla täällä? Fiilikset on vähän erilaiset kun on päässyt jo kunnolla kiinni tähän paikalliseen arkeen ja on ehtinyt muodostaa omat kuviot ja menemiset vapaa-ajalle. Samanlaista arkea täällä kuitenkin eletään niin kuin Suomessakin, erona ehkä se että täällä mielummin vietän vapaa-aikaani kodin ulkopuolella, johtuen varmasti siitä että täällä on niin paljon nähtävää ja koettavaa (edelleenkin!), eikä mistään halua jäädä paitsi. Täällä on kuitenkin ihan mielettömän hyvä olla, viihdyn todella hyvin, Montréal on mieletön kaupunki ja se on kovaa vauhtia jo syrjäyttämässä Helsinkiä, joka ennen tänne tuloa tuntui kodilta. Montréal äänestettiin muuten pari päivää sitten sijalle kolme äänestyksessä, jossa kyse oli maailman parhaimmista matkailukaupungeista. Edelle pääsivät Fes (Marokko) ja Ho Chi Minh City (Vietnam). Montréal jätti taakseen mm. New York Cityn, Tokyon ja pahimman vihollisen Toronton. Sija #3 tuli nimenomaan monikulttuurisuudesta ja Traveller.com kirjoittaa Montréalista seuraavaa:

“The world comes to you in Montreal. This French-Canadian city is multicultural, multilingual, progressive and accepting. It’s a place of art galleries, comedy shows, theatres, music venues, bars, cafes and restaurants. If your version of culture includes eating so much you have to wear your stretchy pants and then going out until the wee hours, then Montreal is your city.”

Photo credit http://instagram.com/haigstagram?modal=true

Täällä elämä on siis enemmän kuin mallillaan. Englannin kielen taito on parantunut huimasti, vaikka olin omasta mielestäni todella hyvä (niin kuin kaikki suomalaiset, ainakin maailman mittakaavassa) puhumaan ja erityisesti ymmärtämään. Puhuttu kieli on toki tullut paljon sujuvammaksi ja englanti tuntuu todella luontevalta. Ranskaa käytän, mutta ainoastaan kun tiedän selviäväni sillä. Täällä moni quebecker vaihtaa automaattisesti englantiin, jos huomaa vastapuolen epäröivän ranskan kanssa - ei siis ideaalista oppimisen kannalta. Quebecker-kavereiden kanssa ranskaa voi oppia helpostikin, he kun tarvittaessa toistavat sanomansa eikä puhumisesta tarvitse ottaa paineita. Aksentit ovat heidän mielestään ainoastaan hellyyttäviä. Täällä kohtaa kyllä melkoista anglorasismia ihan julkisten palvelujen tilanteessa tai kaupan kassallakin. Joskus on hyvä jos tervehdyksen saa ja kerran eräs keski-iän ylittänyt rouvashenkilö kieltäytyi palvelemasta minua, kun tervehdin reippaasti englanniksi. Pääkieli on ranska, mutta täytyykö sitä töykeäksi asti heittäytyä. Onneksi nämä tilanteet voi laskea ihan yhden käden sormilla, sillä muuten quebeckerit ovat vaan innoissaan ja todella avuliaita, vaikka eivät itse välttämättä englantia osaisikaan kovin hyvin. Kyllä täällä siis anglona selviää, mutta elämä olisi huomattavasti helpompaa, jos ranskaa puhuisi yhtä hyvin.

Oon tällä hetkellä streptokokkiviruksen ja alkavan keuhkoputkentulehduksen armoilla, joten loppuun jälleen satunnaisia kuvia viime ajalta.

New City Gas -yökerhon halloween-juhlissa. Koko paikka oli loppuunmyyty, mutta saimme kavereiden kanssa nimet guestlistalle ja pääsimme (onneksi) jonon ohi sisälle. Mahtava ilta! Tämä on ehkä Montréalin kuuluisin yökerho, jonne tulevat soittamaan kaikki nimekkäät DJ:t.